Fannin näyttelyt * Kuvia * Fannin kasvattaja * Fanni KoiraNetissä

Alla Fannin oma sivu sellaisena kuin se toukokuussa 2004 oli:

Fanni, Pyörryksiin pussaava rottweilertyttö, ikää 1 vuosi ja vähän yli
Meidän perheen touhu taapero, jonka mustan turkin alla tuntuu asuvan pikkiriikkinen blondi. Ilmiselvä Jar Jar Binks Tähtiensodasta, hieman hassu ja jollain tapaa avuton, mutta samalla liikuttavan ihana, rakastaa kaikkia ja kaikkea isoveikasta sadepisaroihin. Fanni on aina varsinainen ilopilleri & elohiiri, jatkuvasti keksimässä jotain puuhailtavaa ja kun mikään muu osa tytöstä ei enää jaksa liikkua, niin häntä jatkaa omaa elämäänsä. Tyttömäiseen tapaan Fanni osaa kietoa etenkin miespuoliset tiukasti sormensa ympäri, sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja eikä kansallisteatteri tiedä mitä tässä tytössä menettääkään. Isona Fanfarella aikoo tehdä mallintöitä ja hurmata poikia pitkillä räpsyripsillään. Uteliaisuutensa, sinnikkyytensä ja loistavan ulosantinsa vuoksi tyttö sopisi myös tutkivaksi journalistiksi.

"Koiranpennulla on enemmän tassuja kuin tajua, mitä niillä tehdä"
- Maya V. Patel -

Kevät-kesällä 2002 alkoi mielessämme itää ajatus toisesta rottweilerista, olisihan se kivaa että Danilla olisi kaveri ja mammalla oma treenattava. Lopullinen päätös syntyi loppusyksystä, toiveena ajoittaa pennun otto seuraavaan kevääseen/kesään, kiinnostava suunnitteilla oleva pentue löytyikin sopivasti ja alkoi odottelu.

Fanni syntyi tiistaina 11.03.2003 Jykevän F-pentueeseen, pentuja syntyi yhteensä 7, 4 urosta ja 3 narttua. Fannilla on sama emä kuin Danilla eli BH Jykevän Billie-Jean "Inka" (Honkala Jenni - Finnweilers Boss) ja isänä on hollantilainen uros Dutch CH BH IPO3 Ter Waele Posse (BH Ter Waele Karma - Stephan V Kaisersteinbruch). Danihan sai osan nimestään isänsä puolelta ja niin sai myös Fanni, tytön virallinen nimi Fenna on nimittäin hollantilainen vastine Fanni-nimelle ja käytössä useissa Keski-Euroopan maissa. Pienellä ja rakkaalla on luonnollisesti aina paljon nimiä ja niinpä Fanniakin on ehditty hellitellä jo mm. seuraavilla: Fantsu, Fanaatikko, Fanni-Fariini, Fanfarella-Ella, Fanfaari, Vanni-Vanilla, Vänrikki Nappula, Ipana, Pirpana, Touhu-Taapero, Tytteli, Nyytti ja Likka, Likka oli itseasiassa meillä käytössä pennun "työnimenä" jo ennen syntymäänsä. Nimipäiväänsä Fanni viettää 9. maaliskuuta.

Fanni muutti meille wappuaattona 2003, samana päivänä jolloin isi ja mamma viettivät 5-vuotispäiväänsä. Olisiko parempaa "lahjaa" voinut toivoa. Dani ja Fanni saivat tutustua toisiinsa jo kasvattajan pihalla ja ensi tapaaminen suijui hienosti, Dansku kävi vain nuuhkaisemassa pentua ja paineli omille teilleen, eli eipä olisi voinut paljon vähempää kiinnostaa. Eikä Fantsukaan pahemmin "isoveikkaansa" hätkähtänyt. Kotimatka alkoi siis varsin mukavasti, eikä jatkossakaan ollut ongelmia. Osan ajasta Fanni vietti mamman sylissä maisemia ihmetellen ja osan omassa boksissa nukkuen. Kotipihalla tytteli oli heti täydessä vauhdissa, juoksenteli ja pomppi sinne sun tänne, kävi moikkaamassa Jimmyn serkkua ja roikkui innoissaan mamman lahkeissa. Sisällä Fanni kävi melkein ensimmäisenä pussaamassa Mini-kissaa ja näin sekin asia oli poissa päiväjärjestyksessä, myöhemmin Fantsu roikkui jo kisun hännässäkin, mutta Mini vain vilkaisi pentua ja näytti tummavaan, että "ai tää on taas näitä". Wiksu-kissaa sen sijaan ei pahemmin näkynyt ensimmäiseen kuukauteen.

Luonnetta Fannilla tuntuu piisaavaan kuin pienessä kylässä, Dani-veikka on jo pantu tassun alle, vaikka mamma ja isi ovat alusta asti kottaneet vahvistaa järjestystä nimenomaan päinvastaiseksi. Tosin taitaa tuo Dansku olla niin hurmaanutnut pikkusiskosta, ettei edes tajua koittaa pitää asemaansa Isoveikka nimittäin kiltisti luovuttaa pienemmälleen niin luut, lelut kuin oman ruokakuppinsakin, Fanni taasen on valmis antamaan veikalle turpiin, jos Dani koittaa tuppautua lähistölle esim. tytön syödessä kalkkunanakaulaa tms. harvinaista herkkua. Luut ja lelut eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia, se ottaa ken ehtii. Tosin lelujen ja vaikkapa pahvinpalojen kanssa saadaan aikaan mukavaa nahjustelua sitten kun ollaan leikkituulella. Useimmiten Dani olisi kärkkäästi omimassa Fannin lelut, vaan eipä likka paljoa huonommaksi jää eli vuoroin vieraissa. "Sisarukset" leikkivät paljon yhdessä, takaa-ajo ja vetoleikit ovat suosituimpia, tosin vetoleikissä Danskulla on vielä melkoinen ylivoima ja Fanni meneekin usein liukumalla perässä, mutta periksi ei anna.

Fanfarella on selkeästi "vagabond-tyttö", omien teidensä kulkija, hyvin utelias ja rohkeasti menossa tutustumaan uusiin paikkoihin. Kun muut pennut ollessaan vielä kasvattajan luona tulivat innokkaina tervehtimään tulijat, seikkaili Fanni omia polkujaan ja tuli luokse sitten kun sattui huvittamaan. Seitsemänviikkoisena kun toimme Fannin ensikerttaa kotipihaan ja päästimme pissille, niin jo oli likka lähdössä omille teilleen ja n.4kk iässä tyttö karkasi metsässä useammankin kerran omille teilleen, kerran liki puoleksikin tunniksi (siihen sitten loppuikin vapaana ulkoilut reiluksi puoleksi vuodeksi). Muutenkaan ei likkaa ole pahemmin mikään pelottanut, ihan pienenä ei tainnut säpsähtää oikeastaan mitään. Puolivuotiaan Fannin mielestä pelottavimpia asioita olivat kova ääniset ihmiset ja kolisevat kuorma-autot, molempia kuullessaan pentu peruutti ensin pienen matkan, mutta jäi sitten uteliaana kallistelemaan päätään. Ja saattoipa välillä innostua haukkumaankin "epäilyttäville" tuttavuuksille. Sittemmin pelottavia asioita ei pahemmin ole eteen sattunut, tai siis niitä ei likan mielestä ole ollut.

Fanni on myös kova leikkimään ja kantelemaan tavaroita, kyytiä ovat alusta asti saaneet niin vesikippo, peitto, matot kuin kengätkin niiden sallittujen eli lelujen ja pahvilaatikoiden lisäksi. Sisällä suosikkileluja ovat mm. n. 50 senttinen pehmorapu sekä tyhjä 1,5 litran limupullo. Oikeastaan voisi sanoa, että mitä isompi tavara, sen enempi Fanni siitä pitää... haastetta olla pitää Pihalla suurimpia huveja ovat heinänkorsien ja oksien repiminen, kivien syöminen sekä autonrenkaan kimppuun hyökkäily. Asemansa on säilyttänyt myös ensimmäisinä kuukausina suosikkileluksi kivunnut jalkapallo, jota on kiva vaania ja purra ja välillä mennä mukkelis-makkelis pallon päällä maaten. Fanni käyttää myös paljon hampaitaan ja pureskelee oikeastaan kaikkea mikä kohdalle osuu metallisista tuolinjaloista puisiin kaapinkulmiin, myös vaatteet, säkkituoli, peitot jne. kelpaavat sekä isoveikan häntä ja posket. Äänenkäyttö on myös hyvin hallussa, äänensävyjä löytyy pienestä maukunasta korviavihlovaan ulinaan unohtamatta murinaa ja haukkua, etenkin Dania on kiva komentaa haukkumalla ja mikäli Dansku urahtaa jollekin kuulemmalleen äänelle niin Fanni yleensä sanoo oman sanasensa siihen.

Jos joskus Danin kanssa tuntui, että oli energinen ja itsepäinen pentu, niin Fanni pistää kyllä paremmaksi ! Pikkaisen on tyttö onneksi rauhoittunut ensimmäisistä päivistä eli malttaa paremmin nukkua, mutta hereillä ollessaan pistää tuulemaan senkin edestä. Jos Danin pentuaikaa kuvailisi leppoisaksi kesätuuleksi, niin Fanni on kyllä saanut aikaan kokonaisen tornadon . Tuhojakin likka ehti tekemään reilussa puolessa vuodessa enemmän kuin Dani kahdessa vuodessa.... neiti on tehnyt selvää mm. kahdesta matosta, kolmesta koirien pedistä, muutamasta lakanasta, yksistä kengistä, juustohöylästä sekä parista kymmenestä lelusta. Melkoinen tapaus tämä touhu-taaperomme, valloittava sydäntenmurskaaja ja pieni riiviö samassa paketissa !

Myös suurimmat erot Danin ja Fannin luonteissa ovat jo käyneet hyvin ilmi, merkittävin eroavaisuus taitaa olla miellyttämisen halussa. Dansku on pennusta asti tykännyt touhuta meidän kanssa ja muun ajan on enimmäkseen ottanut rennosti laiskotellen ja nukkuen. Fanfarella taas on enempi "minä itte"-tapaus, touhuaa välillä tuntikausiakin itsekseen eikä tunnu paljon seurasta välittävän, niinpä neidin kouluttaminen onkin varsinainen haaste... välillä on meinannut mammalle jo epätoivo iskeä ja konstit loppua, vaikka tiesihän sen jo Fannia pentulaatikossa katseltuaan mihin soppaan itsensä pisti. Liki vuoden ikään asti tottiskoulutushetket täytyi pitää hyvin lyhyinä, ettei penskan mielenkiinto lopahtanut heti alkuunsa. Keskittymiskyvyssä on myös ollut toivomisen varaa, vaan josko se siitä iän myötä. Ainakkin nyt vuoden iässä sekä keskittymiskyky että yhdessä tekemisen ilo ovat selvästi aueennet tälle omien teidensä kulkijalle eli tästä saattaa sittenkin vielä tulla jotain, jipjee . Tottiksen lisäksi Fannin kanssa on treenattu pääsääntöisesti jälkeä, mutta hakuakin on tullut opeteltua etenkin viime talven ja tämän kevään aikana ja pääsiäisenä päästiinkin Fannin kanssa kokeilemaan opittuja asioita ihan pelastusharjoituksessa! Vaikkka pääasiassa oltiinkin siellä vain Danin ja Jimmyn mukana "kuunteluoppilaina" sekä allerkirjoittanut apuohjaajana Danille. Myös esineitä on ehditty kokeilla muutakan kerran ja niistä likka tykkää kovasti, leikkiminen ja tavaroiden kantelu kun on mieluista puuhaa. Näillä näkymin siis Fanninkin kanssa suunnataan tuonne pelastuspuolelle. Tosin tytön kasvaessa mieli tekisi tutustua myös suojelun saloihin, kunhan nyt ensi saadaan tuota tottista vähän paremmalle mallille ja malttia mukaan touhuihin.

Dani on ottanut "pikkusiskon" vastaan jopa paremmin kuin uskalsimme odottakaan, ja Danin pitkäpinnaisuus pienen riiviön kanssa on yllättänyt meidät moneen kertaan, Fanni saa kiipeillä niskassa, roikkua poskissa, korvissa ja hännässä jne. Tietty rajansa se on kärsivällisyydelläkin, mutta harvoin Dansku siinäkään vaiheessa tekee muuta kuin kippaa penskan pois kiipeilemästä ja vaihtaa paikkaa, joskus ehkä pikkaisen örähtää. Ainoastaan aamuisin Dansku on suht äreä ja silloin on pikkuriiviön parempi pysytellä kauempana, mutta heti aamuruoan jälkeen käy toteen mainoslause "hyvä ruoka, parempi mieli" ja aamuäreys loppuu siihen. Fanni ei pahemmin veikan murinoista perusta. Saattaa kyllä ärähdyksestä kiepahtaa selälleen, mutta on samantien tekemässä uutta hyökkäystä veikan kimppuun.

Fannihan tuli meille sijoitukseen, saapi nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.