pupupoika Nuutti

Turri alias Nuutti (kastroitu uros)

syntynyt 5/2009

leijonanharjas-hermeliini risteytys, keltamusta japanilainen, paino n. 1,2kg

kasvattaja: ?

omistaja: Satu-Ilona Antila, Järvenpää

Lempinimiä: Nökö , Nuksu, Nuttu, Nirppa, Turri, Turrikka, Viljami ja Hamsteri. Nimipäivä 13.1.

Luonne: Perusluonteeltaan kiltti ja hyvin utelias, mutta hieman varovainen. Kova touhuamaan itsekseen, seurallinen silloin kun sille päälle sattuu. Rakastaa touhuamista, repimistä ja kaivamista. Inhoaa kynsienleikkuuta.

Ihanimmat tavat: Nuuttimainen touhuilu
Ärsyttävimmät tavat: häkin järsiminen ja merkkailu

Nuutti, leijonanharjas/hermeliini-risteytys poika, ikää abouttiarallaa 1,5 vuotta.
Suunnilleen viikko Miron poismenon jälkeen aloin katsella netti-ilmoituksia sitä silmällä pitäen, että Viiville löytyisi uusi kaveri, neiti pupu kun tuntui olevan kovin apaattinen jäätyään yksin. Lähtökohtaisena ajatuksena oli löytää uutta kotia kaipaava aikuinen kääpiöluppa poika... vaan kuinkas sitten kävikään. Kauppareissun yhteydessä poikkesimmme uuteen eläinkauppaan Järvenpäässä ja niin vain se jokin "Turrin" olemuksessa hurmasi, niinpä pienen mietinnän jälkeen päädyin pupupojan varaamaan ja niin muutti Nuutti uuteen kotiinsa perjantaina 4.12.2009.

Nuutin syntymäajasta ei ole tarkempaa tietoa kuin toukokuu 2009, niinpä päätin, että pojan synttäreitä vietetään 1.5, joka muuten on ortodoksisessa kalenterissa Nuutin nimipäivä. Nimipäiväänsä Nuutti viettää kuitenkin Nuutinpäivänä eli 13.1.

Perhe-elämästä Nuutilla ei juurikaan ollut kokemusta ennen meille tuloaan ja sen suhteen on ehkä ollut hieman "työläämpi" kotiutettava kuin aiemmat tulokkaat, tosin eihän Nuutilla ollut ikääkään kuin 7kk., kun taas Miro ja Viivi ovat molemmat tulleet noin vuoden ikäisinä. Perusluonteeltaan Nuutti vaikuttaa kiltiltä ja erittäin uteliaalta & touhukkaalta pupupojalta. Nuksu suhtautuu uusiin asioihin alkuun varovaisesti eikä suinpäin työnnnä nenäänsä ihan jokapaikkaan niinkuin Viivi. Alkuun Nuutti vähän arkaili noita isoja mustia kavereitakin, mutta enää ne eivät saa poikaa pahemmin hätkähtämään. Seurallinen tämä pieni "hamsteri" on juuri silloin kun sille päälle sattuu, muulloin touhuaa meiluiten yksinään. Nuutin lempilelu on iso pyyhe jota voi repiä, myltätä ja kaivaa sydämensä kyllyydestä. Sylissä olosta Nuutti-poika ei liiemmin välitä ja se onkin ainoita asioita joka tetenkin alussa sai pojan hermostumaan, ynisi, änisi ja potki ellei päässyt välittömästi alas. Nykyään on tottunut jo jonkin verran sylissä olemaan, pientä äninää vielä silloin tällöin kuuluu, mutta potkiminen ja muu rimpuilu on jäänyt enimmäkseen pois. Ja välillä tuntuu jopa nauttivan sylissä olosta hetken verran. Kynsienleikkuu on asia, josta emme ole oikein pääseet yhteisymmärrykseen.

Alkuun hieman tietysti jännitti, mitä Viivi uudesta kaverista tuumaa, mutta Viivi seuraili alusta asti tulokkaan touhuja omasta häkistään uteliaana, ja yllättävänkin tyynesti verrattuna vastaavaan tilanteeseen Miron kanssa, pari kertaa tosin piti ilmoittaa kuka pupulassa määrää, ettei ala poika kuvitella itsestään liikoja, heh. Myös Nuutti kuikuili ja nuuskutteli uteliaasti Viivin suuntaan ensimmäisestä illasta lähtien ja pyöritteli korviaan (tää korvien pyörittely on selkeesti jokin poikien juttu). Suunnilleen 2,5kk kului puolin ja toisin kaltereiden välistä ihmetellessä ja häkkejä vaihdellessa, kunnes Nuutti leikkautettiin 26.1. ja helmikuun puolivälissä pääsivät viimein kokeilemaan yhteiselämää Viivin kanssa. Nuutti päätti hyvin äkkiä näyttää Viiville olevansa pieni mutta pippurinen ja karvojen oikein pöllytessä oli suihkupullolle käyttöä kerran jos toisenkin. Melko pian tilanne kuitenkin rauhoittui ja satunnaisia "perheriitoja" lukuunottamatta pupusista on ajan myötä tullut mainio parivaljakko. Huvitkin tuntuvat olevan yhteisiä, molemmat kun tuntuvat tykkäään kaivaa, repiä ja purra vähän kaikkea eteensattuvaa...

Ruuan suhteen Nuutti on Nirppa tai muuten vain närppijä, ensimmäisiin pariin päivään uudessa kodissa ei syönyt oikeastaan mitään, sen jälkeen reilun kuukauden söi noin puolessatoista päivässä sen minkä Viivi puolessa. Liekö sitten kotiutuminen kestänyt niin kauan vai mikä lie, mutta ns. normaalisti poika alkoi syödä vasta tammikuun puolenvälin jälkeen eli yli kuukausi tulonsa jälkeen. Joskaan edelleenkään ei mitenkään ihmeemmin ole ruuan perään ja mikäpä siinä, onhan se hyvä, että perheessä on edes yksi joka ei elä syödäkseen . Tosin on kyllä oppinut pitämään puolensa Viivin kanssa, Viivi nimittäin syö aivan kaiken mitä eteen tulee (ja enemmänkin).

Pupusten kuvia * Pupulan etusivulle